Kapteeni Laurikaisen lokimerkintä:

Ilta alkaa olla tummuva. Sitä vain ei näe, kun on niin pimeää. Ruoveden palvelut veneilijöille käytiin läpi pikaisella reilun tunnin kylän ympäri kävelyllä, niitä ei ole. Kylän ravintoloista toinen (Liero) oli sulkenut ovensa klo. 16.00 ja toinen (Popo) myös. Lämpötila on laskenut reiluun 10 celsiusasteeseen. Männistö kertoi äsken näkemyksensä: ”kaunistahan täällä on”, johon Rautio pikaisesti antoi vastineensa: ”jos mielikuvitusta omaa riittävästi”. Syksyn saapumisen paitsi haistaa ilmasta, myös havainnoi monin luonnon merkein. Ravintolat sulkevat ovensa, sataa, on kylmä, ihmiset kaivautuvat perunakellareihinsa, varikset parveilevat enteilevästi, eikä toisiin veneilijöihin juuri törmää vesillä. Noh, joka tapauksessa, aivan toivoton paikka tämä ei ole, sillä löysimme aamulla ovensa avaavan Alkon. Siitä pointsit Ruovedelle.

Mustalaisleiri on perinteisesti levittäytynyt laiturille ja aloittanut kevyen keittolounaan lisäksi laittamaan ruokaa. Illan menu koostuu nuudeleista, sipulista, tomaattimurskasta, valkosipulista, inkivääristä, porkkanoista ja lämpimästä vedestä. Eli aika hippilinjalla mennään tältäkin osin. Näin alkusyksystä purjehduksen plussapuolia on juomien ja ruokatarvikkeiden säilyvyyden paraneminen. Toki aistilliset nautinnot ja rikkomaton luonnonrauha ovat osaltaan sammuttaneet nälkäämme elämää kohtaan tuntemaa rakkautta kohtaan. (toim. huomio, kirjoittaja kommentoi epäselvää lausettaan: ”Laita siihen vaikka pilkku johonkin kohtaan, niin jos se siitä selviäis.”)

Päivän purjehdus sujui jälleen täysin tuulien mukaan. Pääsimme liikkeelle Kurusta hieman ennen puoltapäivää. Matka Muroleen kanavalle sujui kevyessä sivuvastaisessa tuulessa. Kanavan portit avautuivat narusta vetämällä ja myötätuuli työnsi meidän kevyesti kanavaan porttien väliin. Niitatun kääntösillan pyörähdettyä edestämme työnsimme s/y Marizan Ruoveden vesistöön. Kanavan Ruoveden puoleisella redillä valmistimme maittavan pasta-sipuli-tomaatti aterian. Männistö heitteli keiloja ja itse kävin lukemassa Aamulehden. Voi kuinka villiä ja vallatonta.

Purjehdus jatkui tämän pikku tauon jälkeen varsin vaihtelevissa merkeissä. Alun vienon sielailun jälkeen päällemme nousikin kunnon saderintama. Harvemmin näkee yhtä vaikuttavaa struktuuria kuin pyöreiden aaltojen ja hakkaavan sateen muodostama kollaasi nyt oli. Pinnassa oli märkää ja reitin kapeudesta johtuen myös tarkkaavaisuutta vaativaa olla. Sade kuitenkin lakkasi ja sen korvasi auringon paiste. Jonkin ison sillan jälkeen nostimme vielä viimeiselle suoralle spinaakkerin, tuulen ollessa jälleen varsin heikkoa. Satamaan saavuimme yhdeksän maissa, äärikevyessä kelissä. Veneen keula tuntui vaipuvan kuin veitsi pumpuliin, lipuessa tyynen läpi.

Tarinointi oli jälleen purjehduksen antoisinta antia. Puheenaiheet vaihtelivat niin asenteen merkityksen korostamisesta, Ei näin -purjehdusoppaan sisältöön ja elämän moni-idiotismin ihmettelyyn. Osansa saivat niin eläimet kuin ihmiset, itseämme unohtamatta. Toki keskustelimme myös naisista. Määrittelimme potentiaalisen pariutumiskumpparin seuraavasti: antavainen, voimakas hoivavietti, terävät veitset, silmää sisustukselle (kristallit & norsut paikoillaan). Elämästä olisi hölmöä tehdä tarpeettoman vaikeaa.

Säätiedotuksen perusteella voisi helposti kuvitella Virtain jäävän vain kangastukseksi. Huomiseksi on luvattu 1 m/s etelätuulta. Eli eteneminen on näissä sokkeloissa tuolloin lähinnä 1,5 tonnin painoisen veneen melomista. Saa nähdä, jahka aurinko taas nousee. Sitä ennen jatkamme päämäärätöntä vaeltamissa tästä tuohon ja tähän takaisin.

– Kippari

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.