Avainsanat
Jonglöörin lokikirjoitus:
Alohaa Peipsss, Runoilijantie herää henkiin.
Eräänlaisen aivoriihen tuloksena olemme tulleet siihen tulokseen, että edessä on kolmevuotinen Runoilijan tie -projekti: tämä vuosi menee alueeseen tutustuen ja ensi kesänä on edessä varsinainen vesillä kelluva suureepos. Tämän jälkeen edessä on kulkea kansallisrunoilijoidemme jalanjäljissä myös tuon toisen tunnetun runoilijantien.
Kauan tätä on saatu odottaakin – suurta elämän makuista kansan syviä rivejä koskettavaa kokonaistaideteosta. Runot tullaan viimein kokemaan sillä näyttämöllä, jonne ne alun perinkin kuuluivat. Täällä projektin äärellä on rehellisesti jännittyneen odottava tunnelma. Ja kyllä, kokemus on hieno. Harvoin tulee vastaan näin pyhää kolmivuotista taideprojektia jolla oikeasti on väliä. [Tästä eteen päin teksti alkaa vasta kunnolla keulia, TOIM. HUOM.]
Ensimmäinen vuosi tutustuu runoilijan tiehen, vesireittiin jota Runeberg ja Topelius kimpassa meloivat. Se on juuri lähes jatkuvaan etenemiseen perustuva purjehdus kohti myyttisiä Virtojen kaupunkia. Jo alun ihmisvarjojen kuvaelma veneeseen nousemisineen tuo mieleen Van Goghin kuuluisan purjehdusaiheisen taulun. Ennen kaikkea alkuosassa nähdään hyvää purjehtimista, upean hiottua ja tarkkaan mietittyä reittisuunnittelua. Millekään höttöimprolle ei suoda sijaa.
Luonnon dramaattinen ja kuvaileva maisema ja sää saa onnistuneen vastineen purjeveneen liikkeessä. Se aaltoilee ja kieppuu, mutta yksilöt palaavat aina yhteen suureksi yksiköksi. Joukosta nousee yksilöitä, kuten Juha Rautio runoilijana tai Samuli Laurikainen suunnannäyttäjänä. Allekirjoittaneen raivokkaan läsnä oleva sirkustaiteilija on miltei pelottava.
Toinen näytös tapahtuu heinäkuussa 2012. Tällöin matkaan lähdetään suurella kalustolla ja työryhmä päästää mielikuvituksen täysin valloilleen, ja uskon, että veneen liikekin tulee saamaan siitä inspiraationsa. Mieleen nousevat varmasti viime vuosisadan alun futuristiset taidekokeilut. Tyylitietoisesti Runoilijantie-työryhmä tulee heittelemään pastisseja koko taiteen historiasta. Siellä ne ovat, kaikki klassisen runouden konventiot, avantgarde, sekä venäläiset klassikot.
Kolmas vuosi saattaa näyttää tulevan toisen vuoden jälkeen vähän antikliimaksilta. Hylätään rakas H-vene ja taitetaan matkaa jalan sekä polkupyörin. Ikään kuin havahduttaisiin hassuttelemasta. Vakavaa pitää olla. Pitää olla nöyrä ja uskoa asiaansa. Kokonaisuudesta tulee huumaava audiovisuaalinen kokemus. Suoranainen kokonaistaideteos – osittain haudan takaa.
– Samuli Männistö