Jonglöörin lokikirjasta:
Kasvot tuntuvat ottaneet valoa, iho kiristää ja silmät painuvat. Keikkoja tuntuu olevan vaikea saada. Nuo Runeberg ja Topelius ovat tainneet tehdä työnsä hyvin kun ei nuoremman polven postmodernista tekotaiteellisesta sivistyksestä edes haluta kuulla vaikka se olisi kuinka intellektuellia sekä fyysistä. Virtamme on raskas kulkea kohti ylävirtaa ja vastatuulta. Jonkun tämäkin työ on tehtävä. Osamme on annettu, ei otettu. Valheelle rakennettu yhteiskunta ei kestä. Jumala on paennut yksityiskohtiin.
Tällä hetkellä olemme Visuveden VisuPubissa. Valomerkki 21.30. Henkilökunta on huomattavasti avuliaampaa kuin Ruovedellä ja iltaelämäkin on huomattavasti aktiivisempaa. Seurueemme tyky-päivää seurasi tänään tyky-ilta biljardipelin muodossa. Kyllä näillä eväillä jaksamme varmasti matkaamme kohti myyttisiä Virtoja.
Visuveden saha meni konkurssiin toukokuussa 2011, tämän lisäksi paikallinen kääntösilta on automatisoitu. Tämäkin vei työpaikkoja ja lisäksi tuo automaation konehuone vei vierasvenesataman käyttäjille tarkoitetun suihkun. Kuuleman mukaan Visuvesi hiljenee. Näinköhän tulemme ensi vuoden kiertueella VisuPubiin keikalle? Hieno paikka, kaunis ilta, hyvää ruokaa, väsymystä. Toivottomuutta? Osin varmasti sitäkin. Suurin kysymys lienee,voiko matkamme Runebergin ja Topeliuksen jalanjäljissä johtaa kohti parempaa maailmaa.
Vai onko tämä vain hyväosaisten hulttioiden tapa yrittää unohtaa synkkä arki. Nordeakin taisi juuri irtisanoa 600 ihmistä. Paljon meidän arvomme on?
Päivä oli kaunis, satoi ja paistoi, ruoka oli hyvää, vesi oli lämmintä ja sateenkaaret ohjasivat kulkuamme. 1500 kiloinen kanoottikaan ei ollut raskas vaan rakas kulkea.
– Samuli M
runoilijan tie 